Kulttuurishokista selviytyminen

Tässä keinoni selviytyä kulttuurishokista: 

Koettuani jo lukuisia kulttuurishokkeja olen nyt viimeistään tullut siihen lopputulokseen, että tasapainon säilyttäminen on erityisen tärkeätä silloin, kun halutaan välttää oikein vahva kulttuurishokki. Jokaisella on nimittäin oma elämänsä myös kotimaassaan tai maassa, josta on lähtenyt toiseen kulttuuriin. Jotta integroituminen uuteen kulttuuriin on mahdollista, on hyvä ainakin alkuun tasapainotella molempien kulttuurien välissä. Esimerkiksi, mikäli tulee ikävä kaveria kotipuolessa, on hyvä puhua hänen kanssaan, reagoida tunteeseen, eikä vain yrittää ignoorata sitä. Tunteet nimittäin kasaantuvat, ja kulttuurishokki voimistuu. Kulttuurishokissa tunteita tulee ja menee, ja siksi niitä ei kuitenkaan tule ottaa liian vakavasti – täytyy ottaa vain vaihtariasenne eli relata.

Ensimmäisellä ja toisella kerralla, kun olen lähtenyt Suomesta lähtenyt kauemmaksi aikaa maailmalle, on kulttuurishokki päässyt pärähtämään päin naamaa. Varsinkin Argentiinassa ollessani kulttuurishokki oli hyvin vahva kielimuurin takia, ja välillä tunteet pääsivät kiehumaan. Yritin sopeutua paikalliseen kulttuuriin yli kaiken jopa niin, että laiminlöin yhteydenpidon Suomeen. Se ei auttanut, vaan tunsin itseni vaan yksinäisemmäksi.

Tällä kertaa päätin tehdä asiat erilailla, ja se on toiminut loistavasti. Olen ollut säännöllisesti yhteydessä kaikkiin kavereihini myös kotosuomessa – ollut vähemmän extreme yrittäessäni sopeutua, enkä ole luonut itselleni ihmissuhteitani sääntöjä kuten ”puhu vain ranskaa tänään”, ”suomea ei saa puhua”, ”hengaa tänään ranskalaisten kanssa” jne. Kiitos tämän, asiat ovat sujuneet sutjakammin ja voin elää rennommin. Täytyy myöntää, ette ehkä ole kehittynyt niin nopeasti kielen kanssa, mutta rento olo välittyy ulospäinkin ja lisää kaiken maalaisten kavereiden määrää.

Kulttuurishokista puhuttaessa on myös hyvä muistaa, että kulttuurishokissa kaikki tunteet ovat sallittuja, kunhan niitä käsitellään oikein. On oikein, ärsyttää, itkettää, naurattaa, ihmetyttää ihan mitä vain. Mutta vaikka kuinka tuntuisi, että tekevätpä nämä X-maalaiset kaiken niin hankalasti, (ja luultavasti he niin tekevätkin,) ei pidä sitä heille kuitenkaan päräyttää päin naamaa. Kyse on kuitenkin vain erilaisista tottumuksista, joissa ei ole oikeaa eikä väärää tapaa tehdä asioita. On vain erilaisuutta – ihmisiä ja kulttuureja. Ja juuri niihinhän haluttiin tutustua kun maailmalle lähettiin J

Tässä  kuvassa vielä tiivistettynä kulttuurishokin vaiheet Australiaan lähtijän näkökulmasta http://gncf9am.wordpress.com/2012/09/16/culture-shock-8/ (Accessed 30/10/2012)

Tähän loppuun huvittava sarjis kultturishokin huomaamisesta ja hyödyllinen blogi kulttuurishokista J
http://studyabroad.universiablogs.net/2012/04/23/coping-with-culture-shock/ (Accessed 30/10/2012)

Tsemppiä kaikille, jotka kokevat/ovat kokeneet kulttuurishokin!

Ei niin onnekas alkuviikko

Tämä viikko alkoi mahtavasti. Nimittäin tämä...

...vaihtui tähän:

SATEESEEN!

Mutta ei siinä mitään, päätin kuitenkin lähteä hymy kasvoillani kouluun sateesta huolimatta. Hymy kuitenkin hyytyi vähintään siinä vaiheessa, kun astuin lammikkoon. Ei siinä muuten mitään, mutta tietenkin kaikki vedet lensivät suoraan sisään avonaisesta ballerinastani!

Täällä maanantait tuppaavat alkamaan aina näin sateisissa - tervetuloa Pariisiin!

Sitä seuraavaa sateista maanantaiaamuna odotellessa aurinkoista loppuviikkoa kaikille! Aurinkoisiin tunnelmiin pääsee ehkä näiden Madrid-kuvien siivittämänä:

Kaiken näköisiä tallaajia täältäkin löytyy, Osa 1

Pariisi kun suurkaupunki on, tänne mahtuu ties minkä näköistä tallaajaa. Jo pelkästään eri kaupunginosien erot ovat valtavat. Sen tähden täytyy myöntää, etten ole tavannut kaikista tyypeistä vasta kuin murto-osan. Silti haluan jakaa teidän kanssanne tähän mennessä kiinnostavimmat tyypit, joihin olen törmännyt pääasiassa täällä La Defensessa:

Tyyppi 1: Peräänjuoksevat naistennaurattajat

Tyyppi 2: Kerjäläiset

Alatyyppi: Omituiset kerjäläiset: puhutko englantia

Tyyppi 3: Business ihmiset

La Defense, kotikulmani ja Ranskan liike-elämän ja pääkonttorien keskus, on joka aamu pullollaan töihin rientäviä liikemiehiä ja -naisia. Väriä tänne kuitenkin tuovat erilaiset mukaa vilahtavat ihmistyypit. Konttorien nurkillä istuskelee kerjäläisiä, joilla on edessään kyltti "J'ai faim, donnez-moi des sous." 

Jotkut ovat kuitenkin kehittäneet mielenkiintoisemman tavan kerjätä: puhua englantia. Kerran tullessani koulusta kotiin eräs pukuun pukeutunut mies istui penkillä ja kysyi, puhunko englantia. Tietenkin vastasin myöntävästi, vaikka vieraille miehille ei saisikaan puhua. Tämä kyseinen mies alkoi höpöttää kaikkea kuoleesta vaimostaan Kanarian lomiin. Lopulta hän kysyi, että olisiko minulla antaa ruokaa hänelle, sillä hän ei kuulemma ollut nukkunut eikä syönyt päiviin. Mikäs siinä, täällä kerjäläisilläkin on näköjään tyylia. Sillä tämä mies on istunut samaisella penkillä puku päällään useampanakin kertana.

Tällä samaisella paluumatkalla sain tutustua myös toiseen tyyppiin: Peräänjuokseviin naistennaurattajiin. Kävelin lupsakasti, mutta mitään sanomattomasti takaisin koulusta kotiin ohittaen ihmisiä kuten tavallisestikin. Huomasin ikkunasta, että eräs poika oli unohtanut jotain luokseen ja kääntyi kannoillaan. Tämä mies kuitenkin juoksi perääni ja sanoi, että hänestä olen nätti ja että han halusi vain sanoa sen. Kiitin. Siinä sitten hetki rupateltiin kunnes molempien oli mentävä.

Kotiin päästyäni kerroin tapahtuneesta ihmeissäni kämppikselleni, koska eihän tällaistä tapahdu Suomessa. Kämppikseni vain tuhahti, että noitahan riittää, niille pitää vaan sanoa "kiitos" ja jatkaa matkaansa.

Tämä tapaus ei siis ollut ainut laatuaan, kuten eivät muutkaan pariisilaiset ihmistyypit.